Viime lauantaina Helsingissä järjestettiin poikkeuksellisen suuri harjoitus kaupungin VPK:iden toimesta. Lauttasaaren VPK osallistui harjoitukseen raivaus- ja pioneeriyksikköllämme HE245:llä.
Alkutilanne oli räjähdys ja siitä seurannut tulipalo voimalaitoksella. Hälytysilmoituksen mukaan henkilöitä oli kohteessa kateissa ja opastus paikan päällä. Ensilähtönä hälytettiin johtoyksikkö P30, pari sammutusyksikköä, tikasyksikkö sekä säiliöyksikkö. Saimme hälytyksen ensiaallon täydennykseksi pian ensimmäisen yksikön saavuttua kohteeseen. Ilmoittauduimme kohteessa P30:lle. Saimme tehtäväksi voimalan kattilahallin tutkimisen. Sisäpihalta löytyi portaikko, josta kolme kerrosta alas kattilahallin pohjalle. Tila oli savuton mutta sokkeloinen, lisämausteena kattiloiden väliin useaan kerrokseen nousevat ritilähuoltotasot ja kapeat kulkusillat. Lisää yksiköitä tuli jälkeemme kohteeseen. Tilanteen kasvaessa käyttöön otettiin suuronnettomuuden mukainen toimintamalli ja toiminta-alue jaettiin kolmeen kaistaan. Yksikkömme määrättiin kaistalle 3, jonka vastuulla oli voimalan kattilahallin pää, kaistanjohtajan alaisuuteen. Kaikkiaan tilasta löytyi ja evakoitiin kuusi potilasta, joista yksi piti irroittaa nostotyynyillä puristuksista ja yksi pystyi avustettuna kävelemään. Lisäavuksi kattilahalliin määrätyt yksiköt (kolme yksikköä) toimivat P245:n alaisuudessa mikä toi riittävästi tekemistä yksikönjohtajalle.
Tässä muutamia huomioita harjoituksesta.
- Esimiehen on aina syytä antaa yksikölle tilannekuvaus matkalla kohteeseen. Ajoneuvoradion (saati oman korvanapin) viestiliikenne ei välttämättä välity takapenkille.
- Tehtävänanto ja -varustus tuli nyt vähän hihasta mutta oli oikea ja riittävä. Olimme rakennuspalossa yksiköllä, jossa ei ollut letkukalustoa eikä vettä, joten tehtävänmukainen kohteen tiedusteluvarustus oli alkusammutin ja murtovälineet. Koska tiedettiin henkilöitä olevan kohteessa kateissa, paarit olisi voinut kuulua varustukseen tai varautumiskäskyyn 2-parille.
- Oikeiden ja oikean painoisten potilaiden evakuoinnin vähäisyyden huomasi. Lisäapua oman 1+5 vahvuuden lisäksi olisi pitänyt pyytää pelastustoiminnan/kaistanjohdolta heti, kun toinen potilas löytyi.
- Yksi paaripotilas sitoo neljä pelastajaa, jos evakuointi on vähänkin hankalampi tai pidempi. Lisäapua kannattaa pyytää kaistanjohtajalta mielummin etupainotteisesti. Kun tilanne elää ja jos uusia potilaita löytyy, ei käsiä olekaan liikaa ja evakuointi lähtee sujuvasti käyntiin.
- Omien voimien keskittämien yhden potilaan evakuoimiseksi kerrallaan kannattaa ennemmin kuin parin pelastajan ajaminen piippuun. Ja sujuu nopeammin.
- Putkinäön välttäminen potilaan löydyttyä yksittäisen pelastaja mutta etenkin yksikönjohtajan kohdalla. Vältimme aika hyvin.
- Järjestelmällinen tilan tutkiminen ja siitä tiedon välittäminen on tärkeää.
- Evakuointitien tiedustelu lyhyemmän kantoreitin löytämiseksi on tärkeää.
- Yksikönjohtajan ei pitäisi itse tarttua paarin kulmaan tai muuhun käytännön työhön. Jos ryhtyy, on menetetty eikä yksikköä johda enää kukaan. Tiedustelussa, arvioinnissa, käskyttämisessä ja viestinnässä on riittävästi tehtävää. Vältimme tämän onneksi.
- Käytä vahvistukseksi saapuvien yksiköiden esimiehiä, älä koko yksikköä. Selkeä tehtävä (evakuoitte potilaan X) ja lisäohjeeksi ylimääräisten miesten luovutus takaisin muihin tehtäviin. Näin ei tarvitse itse välttämättä laskea onko joka potilaalle riittävästi pelastajia.
- Potilaiden tai kulkutien merkkaukseen voisi kokeilla uusia pieniä liikenteenohjaus-led-kiekkoja. Saapuva lisäapu löytää hämärässä tai sokkeloisessa tilassa nopeammin perille.
- Olimme syskyn mittaan kurssitautuneet suuronnettomuuden viestintäperiaatteisiin ja harjoitelleet niitä viikkoharjoituksissamme. Kuitenkin kun yksikkömme määrättiin kaistalle 3 (hieman poikkeavalla käytännöllä toisin), jäi osa yksiköstämme hetkeksi vanhaan puheryhmään. Yksikönjohtajalta unohdus ja olisi tullut vielä varmistaa oman yksikkönsä siirtyminen radioitse.
- Harjoituksen jälkeinen, järjestelmällinen oman yksikön toiminnan läpikäynti on erittäin hyödyllinen osa harjoitusta. Etenkin näin suuressa tilanteessa. Jo yhtenäisen kokonaiskuvan jakaminen kaikille on hyödyllistä, kun omaa toimintaa voi verrata tilanteeseen. Huomioita ja ideoita tulee. Aikaa ja valkotaulu (ja ruokaa) pitää varata.
Osallistuimme harjoitukseen raivaus- ja pioneeriyksikköllämme HE245:llä kokoonpanolla: P: Juho Lehtonen, K: Harri Lappi, 1: Jaakko Lehtonen, 2: Henrik Linna, 3: Jaakko Kivelä, 4: Ilmari Urho.
Yhteensä harjoitukseen osallistui 17 yksikköä sisältäen sopimuspalokuntien sammutus-, pioneeri-, tikas- ja säiliöyksiköt sekä pelastuslaitoksen johtoyksiköt (HE100, HE30). Tämän lisäksi sopimuspalokuntien miehistönkuljetusyksiköitä käytettiin harjoituksen järjestelyssä. Harjoituksen suunnittelusta, tilanteen kuvauksesta, maalituksesta ja käytännön järjestelyistä vastasi Helsingin sopimuspalokunnista koottu varsin mittava järjestelytyöryhmä. (Kiitokset ainakin Tammisalon, Laajasalon ja Helsingin VPK:ille + muille, joita en saanut nyt tietooni). Ylin harjoitusjohto, P30 sekä pari tarkkailijaa, oli pelastuslaitoksen henkilöstöä. Helsingin pelastusliitto (Helpe ry) avusti harjoituksen koordinoinnissa. Harjoituskohde oli Helen oy:n ystävällisesti harjoituskäyttöön tarjoama Hakamäenkujan lämpövoimala.
