Muutama viikko sitten, ennen paloveneen nosta talvitelakoille aiheena oli navigointi merellä pimeän aikaan. Syksyn pimenevät illat tuovat venetoimintaan omat haasteensa, ja tehtävä voi tulla vastaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Siksi lähdimme Fogelilla harjoittelemaan sitä, miten merellä suunnistetaan, kun rantaviivaa ja maamerkkejä ei enää näe.

Harjoituksessa kerrattiin merimerkkien heijastimet sekä kardinaaliviittojen valotunnukset. Valojen muistamisessa auttaa kellotaulu:

Itäviitta – 3 välähdystä (klo 3)
Eteläviitta – 6 välähdystä ja pitkä välähdys (klo 6)
Länsiviitta – 9 välähdystä (klo 9)
Pohjoisviitta – jatkuva vilkku (klo 12)

Käytännössä huomasimme kuitenkin, etteivät kaikki isotkaan merkit vilku. Siksi on hallittava myös muita tapoja navigoida. Tutka on hyvä apu, mutta sen kuvan tulkitseminen vaatii harjaantunutta silmää.

Pimeässä muun liikenteen havaitseminen ei arvatenkaan ole yhtä helppoa kuin päiväsaikaan. Vastaantulevan veneen suunta on arvioitava sen kulkuvalojen värin perusteella. Punainen valo kertoo, että näet veneen vasemman kyljen, ja vihreä, että näet oikean. Jos näet molemmat, vene tulee suoraan kohti. Nopeat käännökset ovat pimeällä vaarallisia, joten liikkeet kannattaa tehdä ajoissa ja selkeästi.

Hyvä valonheitin auttaa löytämään merimerkit, mutta sitä käyttäessä on varmistettava, ettei häikäise muita veneilijöitä tai omaa miehistöä.

Kuten kaikessa muussakin, pimeänavigointi vaatii paljon toistoja, jotta se sujuu yhtä varmasti kuin päiväsaikaan. Harjoittelu jatkuu!